Osta suositut hunajat verkosta
Lappi-Hunajalla on kesäisin yli 300 mehiläispesää sijoitettuna eri puolille maata Länsi-Suomesta napapiirille asti. Meillä käytetään edelleen ekologisia puisia mehiläispesiä. 15 miljoonaa hunaja-alan ammattilaista lentää kesän aikana noin 12 miljardia kilometriä ja tuottaa noin 20000 kiloa hunajaa. Mehiläispesät talveutetaan länsirannikolla, jossa ilmasto on talvisin lauhempi. Näin vältytään talvitappioilta ja mehiläiset ovat heti keväällä valmiita aloittamaan hunajan keräyksen. Kevät tulee myös lännessä aiemmin, joten tämä mahdollistaa mahdollisimman pitkän satokauden. Mehiläishoitajan loppukesä on kiireinen, sillä hunajasato ei valmistu kerralla. Sadon määrä ja laatu riippuvat säästä ja lähialueen mesikasveista.
Ihmiset ovat herkutelleet hunajalla yli 15 000 vuotta. Hunaja oli ainoa makeutusaine aina 1400-luvulle asti. Myös hunajan terveysvaikutukset on tunnettu jo tuhansia vuosia. Mehiläistalous alkoi, kun huomattiin, että luonnonvaraisia mehiläispesiä voitiin siirtää pihapiiriin onttoon puuhun tai oljesta punottuihin kupuihin. Hunajan kerääminen tällaisista pesistä oli kuitenkin vaivalloista. Kun pesiä alettiin rakentamaan noin sata vuotta sitten päällekkäin pinottavista kehistä, tarhaus sai uutta vauhtia, sillä näissä ns. latomapesissä mehiläisiä voitiin hoitaa helpommin. Myös hunaja saatiin talteen tehokkaammin.
Hunajantuotannon lähtölaskenta alkaa maaliskuussa, kun kuningatar aloittaa muninnan. Silloin mehiläiset pyrkivät myös ulos noutamaan toukkien ravinnoksi tuoretta siitepölyä. Siksi pesät on hyvä sijoittaa lähelle kevään ensi kukkijoita kuten pajuja, mustikoita, leskenlehtiä ja leppiä. Varsinainen medenkeruu alkaa touko-kesäkuussa mustikan ja voikukan kukinnasta. Meden lähde valikoidaan tarkasti, sillä mehiläisillä on suosikkikasveja.
Mehiläinen voi kerätä ja kuljettaa kerralla pesään mettä noin 0,1 grammaa. Kentältä palaavat mehiläiset antavat meden eteenpäin kotimehiläisten jatkokäsiteltäväksi. Mehiläiset jalostavat meden omilla entsyymeillään ja muuntavat sen helposti sulavaksi hedelmä- ja rypälesokeriksi. Koska tuore mesi sisältää runsaasti vettä, joka alkaa helposti käymään lämpimässä pesässä, haihduttavat mehiläiset liian veden pois. Jotta haihtuminen olisi tehokkaampaa, levitetään mesi mahdollisimman useaan kennoon. Kun hunaja on mehiläisten mielestä valmista, peittävät mehiläiset vahalla valmiin hunajakennon ilmatiiviiksi. Kesän mittaan mehiläistarhaaja kerää valmiit hunajakennot lingottavaksi.
Kesämehiläiset tarvitsevat hunajaa omaa käyttöön. Mehiläistarhaaja pääsee osingoille vasta talvivarastoksi tarkoitetusta hunajasta. Syksyllä hoitaja korvaa mehiläisten talviravinnokseen keräämän hunajan ruokintalaatikkoon laitetulla sokeriliuoksella. Mehiläinen muokkaa ja varastoi sokeriliuoksen itse ruoakseen. Lisäksi pesän ravinnoksi jätetään muutama runsaasti siitepölyä sisältävä kennostokakku.
Loppukesällä syntyneet työläiset muodostavat ilman kylmetessä kuningattaren ympärille ns. talvipallon. Tämän pörriäispallon sisäosissa on lämpöä 20 astetta. Siellä mehiläiset liikkuvat ja ruokailevat. Pallon ulommaiset mehiläiset ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja kehittävät lämpöä liikuttamalla siipiään.
Talvipallossa mehiläiset ovat herkkiä häiriöille. Talven tuiskut tai kutsumattomat vieraat voivat häiritä pesän rauhaa. Siksi mehiläishoitaja tekee tarkastuskäyntejä pesille talvellakin. Lopputalvesta tarhaaja lapioi lumen pesän edustalta, jotta paljastunut maa vahvistaisi kevätauringon lämpöä. Mehiläisillä on kiire aloittaa puhdistuslento, sillä suolisto kaipaa tyhjennystä pitkän pesässä olon jälkeen.
Mehiläiset viestivät toistensa kanssa hienostuneella tanssikielellä ja ne ymmärtävät viestejä jopa täysin pimeässä. Tanssi osoittaa kukkien suunnan suhteessa auringon asemaan. Mehiläiset käyvät noin kahdessa miljoonassa eri kukassa tuottaakseen 400g purkin hunajaa. Ne ovat eläneet maapallolla arviolta 150 miljoonaa vuotta.
Mehiläisyhteiskunnassa on tarkka työnjako. Huipulla on kuningatar eli emo, joita kussakin pesässä on yksi. Jos pesään syntyy useita kuningattaria yhtä aikaa, ensin syntynyt puraisee vielä kuoriutumattomat emokennokupit rikki ja tuikkaa myrkkypistimellään kilpailijat hengiltä. Kuningatar on lisääntymiskykyinen naaras. Se lentää vain häälennon ja parveilun aikana. Kuningattarelle varattua munintavaltakuntaa ovat latomapesän 1-2 alinta osastoa. Emo tuottaa jopa 1500 munaa vuorokaudessa.
Kuningataremo vastaa yhteiskunnan uusien jäsenten tuotannosta. Tähän tarvitaan myös koirasmehiläistä eli kuhnuria. Kuhnurien elämä on helppo mutta lyhyt, vain 1-2 kk. Ne elävät pesässä “täysihoidossa”. Yhdessä pesässä sulhasehdokkaita on noin 500. Parittelu ei kuitenkaan tapahdu oman pesän kuningattaren kanssa, vaan kosiomatkoilla saatetaan käydä kaukanakin. Kun häälennolle lähtenyt kuningatar ja kuhnurit löytävät yhteen, ne parittelevat. Leikkiin päässyt kuhnuri maksaa siitä hengellään, sillä sen takaruumis repeytyy kuningattaren mukaan. Hedelmöittynyt kuningatar palaa pesään eikä poistu sieltä enää kuin parveilemaan, jos pesä myöhemmin jakaantuu. Pesä ei elätä kuhnureita talven yli, vaan työläiset häätävät tarpeettoman porukan ulos.
Työmehiläinen on se mehiläinen, joka puurtaa kukissa mettä ja siitepölyä keräämässä. Yhdyskunnassa voi kesäaikana olla yli 80 000 ahkeraa työläistä, joista valtaosa ei talvehdi. Myös työläismehiläinen on naaras, mutta hedelmöittymiskyvytön, sillä sen sukuelimet ovat surkastuneet. Työmehiläisten lentokausi on lyhyt, vain n. 3-4 viikkoa. Lentokauden aikana työmehiläinen lentää noin 800 km. Se tuo keräämänsä meden pesämehiläisille, jotka muokkaavat meden hunajaksi.
Tilaamalla uutiskirjeen pysyt ajan tasalla uutuuksista, kampanjoista ja markkinatapahtumista. Uutiskirjeen voi peruuttaa ottamalla yhteyttä asiakaspalveluun.
